tiistai 27. tammikuuta 2015

Valmista ja purkuun :)

Tää on niin tätä.
Se mistä oli määrä tulla jotain Wrapiganin tapaista valmistui ilman kommelluksia, nopeasti ja siitä tuli ihan sellainen kuin kuvasta katsoin,
mutta - en sitten tykännyt siitä päälläni. 




Tämähän on siis ihan kiva. Joo.
Mutta kun olin vartin pyörinyt peilin edessä yrittäen todistaa itselleni, että tämä on ihan kiva myös minun päälläni, eikä olo tuntunut millään lailla vakuuttuneelta, tuomio tuli - purkuun vaan saman tien.

Lanka on aivan liian ihana (ja kallis) jätettäväksi kaapin nurkkaan motivaatiovaatteeksi, syytönhän tämä on mun kroppaani.
Ja turha sanoa, että eikö siitä voisi tehdä hiukan leveämmän, lankaa ei ole enempää :D
Mutta onpahan todistusaineistoa: valmista tuli.








Mitäs aloin heppoisilla eväillä. Oikeastaan syy, miksi edes kuvittelin siitä voivan tulla jotain mielenkiintoista oli tämä seuraavissa kuvissa esiintyvä joskus ammoin myös naistenlehden kuvista inspiraationsa saanut hihahuivi. Siitä olen tykännyt ja myös päälläni pitänyt.
Tuossa Wrapiganissa on hihatsydeemi tehty samalla
tavalla. Onko se nyt mikään syy ruveta hommiin, että hihat on helppo tehdä, no näköjään!











Ja anteeksi kuvien kehnous, kamerasta loppui virta, enkä löydä laturia. Samaan syssyyn voin tunnustaa että sekä kuvaajan, että kuvausjärjestelijän taitoni eivät millään asteikolla vastaa intoani.




Tämä on ihana kieputella vaikka millä lailla.
Parhaimmillaan kyllä näin, että lyhyempi
puoli jää vapaasti roikkumaan ja pidempi
puoli huitaistaan yli olan.




Tämä on siis pitkä huivi, johon on sopivaan kohtaan
avattu hihan aukot ja niihin tietysti neulottu ne hihat.
Pidempi puoli yltää miltei maahan saakka.
Tein takakappaleen osuuden ja hihojen yläosat mustalla
ja muihin sitten tuli nuo värit, mitä sattui lankaa olemaan, luonnossa ei huono. Tämä on tehty Pirtin kehräämön karstavillasta. Joku aika karhean rouhea lanka on hyvä, että luomus pysyy hyvin päällä. Voisin kuvitella, että Tukuwool tai Isagerin Twinni esimerkiksi olisivat aikas hyviä.
Joskus mä teen vielä toisen, harmaan. Tai ruskean.
Ruskea nostaa nyt jotenkin päätään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti