Uusia alkuja ja neuleistuntoja

Notkuin pari päivää tyttären sohvan nurkassa.
Sen tietää, mitä siitä seurasi.
Sosiaalipoliittisia keskusteluja, joissa olimme kiihkeästi samaa mieltä.
Meidän se maailma on parannettava.


                                                            Ja neulomista. Ja uusia alkuja.

Olimme suorittaneet esivalmistelut huolella.
Lankavarasto oli katsastettu ja parhaat haalittu kasaan.
Muutamien tästä vois tehdä-arvelujen jälkeen ihanimmat olivat käsissä.
Tytär aloitti laatikkoneuleen vaaleasta Silke-Tweedistä ja minä... no, lähti sitten puikoille se Still Light, jälleen kerran.
Jos ennen olemme usein viljelleet ilmaisua: mä teen vaan tän kerroksen loppuun, tuli nyt lanseerattua uusi päivitetty versio: mä teen vaan tän kerän loppuun.
Oli oikeasti sen verran kiihkeä se langan imu, että ei vaan voinut lopettaa.
Olinhan minä ostanut Alku-toffeekarkkejakin (ihan vaan kuvausrekvisiitaksi), mutta enpä sitten kehdannut sitä ruttuista kasaa tyhjistä papereista kuvata :D

                     
                                                 Ja hyvää seuraa, meidän oma neulekerho.

Olin myös Miehen vieraana.
Meidän Janakkalan talo on sellaisella paikalla,  ettei siellä ole mitään katuvaloja.
Kävin joskus puolen yön jälkeen ulkona. Täysikuu valaisi niin, että olisi nähnyt vaikka neuloa.
Minua on aina jotenkin kiehtonut se, että entisaikoina kun matkaa taitettiin jalan tai hevospelillä, talviset pidemmät matkat pyrittiin ajoittamaan täyden kuun aikoihin. Silloin voi matkaa tehdä yölläkin, päivä kun talvella on kovin lyhyt.
Se täydenkuun valo lumisessa maisemassa on maaginen - on hämärää, ja näkee kuitenkin hyvin. Vaikka on se loppukesän täydenkuun valokin erilainen kuin tavallisen kesäyön.
Ja kohta on kesä. On on.

                                                       Tänään olen taas Tampereella.

            Tänään on lauantai ja Kerän neuletapaaminen oli ihana päätös tälle neuloisalle viikolle.

                               Palaan tuonnenpana kuvin vielä muutamiin valmistuneisiin.

                                                        Onnellista viikonloppua!

Hihasulkeiset

Minulla on niin pitkään narputtanut takaraivossa joku kummallinen ärsyttävä olio, että tarttis tehdä jotain noille juuttuneille hihoille, että kasasin oikein näkysälle nämä loukoistansa. Hihoja eri vaiheissaan. Joo.
Yksi jäi vielä kuvasta, unohtui.
Rupesin sitten hommiin. Arvatkaa aloitinko vanhimmasta? En tietenkään, se on roikkunut jo yli vuoden, kai se vähän vielä jaksaa. Aloitin nohevana siitä, joka on aloitettu viime viikolla.

Itse asiassa tuo vihreäkin valmistui jo. Siitä ei vaan ole vielä kuvaa. Hyvin menee. Harmaan päätin purkaa. Ja tuo sininen, hohhoijaa, se on se ylivuotinen.
Ja musta, se on luvattu tyttärelle noin toissajouluksi.

Yksi syy, miksi aloitin blogin oli se, että jos julkaisen täällä kaikki aloitetut, en kehtaa jättää niitä niin helposti vetelehtämään. 
Vaikka... minun tekisi mieli aloittaa...no ainakin vielä yksi Still Light (yhden vanutti sisko piloille ja toisen ihan minä itse, kolmannessa ei vaan lankavalinta osunut oikein nappiin)...Nurmilintu hamppulangasta...Reflected Lines...Okapi...Arvingen...ja muutamakin ihan omassa päässä muhiva. Että paras olisi hoidella nuo alta pois.

                                                          Valmis!

Tuo kaulus nyt vaan mietityttää, mitä enemmän sitä tuijotan, sitä enemmän se näyttää Babarin Corneliuksen korvilta.

Malli tuli hatusta ja lankoina oli kolme eri vahvuista: BC-garnin meleerattu Lucca, Malabrigon Lace (molemmat merinoa) ja yksi jota ei enää varmaan edes ole olemassa, BC-garnin Alpaca Flame, jossa on paksumpia ja sitten erittäin ohuita kohtia. Asettuivat mukavassti toisiinsa.
Puikot 6.
Ihanan pehmeä tästä tuli, ja just sellanen vähän iso ja lurttana. 
Ja tein sellaisen itselleni oudon asian, että kirjoitin jopa silmukkamäärät ja muut muistiin.

Teen nyt tässä välissä vaan sellasen lärpäkkeen. En edes tiedä sen nimeä. Se on sellainen suorakaitale, jonka pitkien sivujen alut ommellaan vähän matkaa yhteen ja sillain siihen muodostuu hiha-aukot ja se muu osa laskeutuu selkään. Semmoisia näkee nyt joka puolellla, ja täytyyhän mun kokeilla.
Aloitin sen eilen Kerän neuletapaamisessa, ja se on itse asiassa melkein valmis. Ja sitten Mies tarvitsee ranteenlämmittimet ja Poika uuden pipon. 
Mutta sitten jatkan hihoja ;)