Rallattaa

 Raitaa tulla rallattaa

Mutta mutta...hihat puuttuu :DDD

Inspiroiduin taannoin  Ihan kaikki kotona-blogin Raitapaitasesta.
Myöskin jonkun aikaa oli korissa päivystänyt valikoima BC-garnin SilkBloomFinoa
epämääräisissä väreissä ja määrissä odottaen aikaansa.
Nyt se sitten koitti.
Intoa riitti suuressa määrin lauantaihin saakka.
Kerässä tuli sitten uusi inspis työnimellä Paita&Raita, joka kiilasi rallattelun toviksi nurkkaan.
Siitä lisää tuonnenpana.

Paidan monet pääteltävät langanpäät olisivat voineet myös muodostua
esteeksi lopulliselle valmistumiselle.
Tämän eliminoin jättämällä tarpeeksi pitkät pätkät, jotta ne saa helposti työstettyä neulan kanssa
ja päättelemällä jo neulomisen lomassa aina muutaman raidan pätkät kerrallaan.
Kummasti mieltä hiveli kun katsoi kerroksia alaspäin, vailla häntiä.


                                              Sutjakkaa sunnuntaita!
                      Minä en kyllä jouda laskemaan muuta kuin silmukoita.

Pikku juttuja

Siunaa ja varjele! Siitä on tosiaan kohta viisikymmentä vuotta!
Minä pieni ekaluokkalainen. Piirustustunti.
En tiedä mistä olin omaksunut tavan rajata mustalla värillä kaikki piirustuksen jo väritetyt hahmot. Kaikki erikseen.
Ja silloin käytettiin Sakura-pastelleja, eli väri oli öljyisen pigmenttikylläinen.
No opettaja siihen aika äkkiä sitten ilmaisi mielipiteensä: mustalla ei saa rajata. Kiitos siitä.
Muistikuva välähti mieleen jostain uumenista kun katselin näitä ja lapasia ja sitä mitä mun pään suunnitteluosastolla par'aikaa muhii.
Mustia hihansuita ja helmoja, mustia reunoja huiveissa.
Ja mustia blokkeja siellä sun täällä.

                    Stillin helma on kovin pitkäveteistä työstettävää. Haluan siitä mekkopituisen.
                    Ei siinä auta edes viikon annos Gran Hotelia putkeen.
                    Välillä tulee vastustamaton hinku johonkin muuhun, uuteen, tietysti.
                    Janakkalan tuliaisina tuli taas tuotua materiaalia moninaisiin houkutuksiin.

                     Olen nyt edes yrittänyt hillitä sen verran,
                     että taltutan pahinta tuskaa sellaisilla pikku jutuilla.
                     Kämmekkäät oli pakko aloittaa eilen illalla kun alpakan jämiä oli pitkin lattiaa.
                     Ja tein ne saman tien loppuunkin. Ja yö oli jo pitkällä.


                     Heti nyt-kämmekkäät 
                     koko 7-8
                     Lankana Dropsin Alpaca, sukkapuikot 2,5
                     Menekki noin 60 m / 15g  per väri
                     Silmukoita 12 per puikko = 48
                     25 krs 2o2n-joustinta ja sitten 19 krs sileää oikeaa.
                     Vuorotellen 1 krs kumpaakin väriä.
                     Kiilapeukalo, lisäys joka 3.krs 8x niin, että lisäykset tulevat 1.puikon 1.s:n jälkeen
                     = yht. 17s peukaloa varten.
                     Ja kyllä, molemmissa samalla kohtaa (laiskuuttani).
                     Ohje oikeaoppiseen löytyy esim. täältä.
                     Kun ei ole mitään kärkikavennuksia, ne asettuvat oikein mukavasti molempiin käsiin.
                     Hieman saattaa herkimpiä häiritä, kun langanvaihtokohta tulee eri paikkaan kämmentä,
                     mutta luotan siihen, että ei se liikaa näy :D.
                     Kun lisätyt silmukat on poimittu apulangalle loin 1.puikon 1. s:n jälkeen 3 s,
                     yhdistin, neuloin 2 krs ja kavensin sitten silmukat pois,
                     (puikoilla on jälleen 48 s)
                     Sitten tuli vielä 15 krs raitaa ja 14 krs sileää mustalla ja loppuun 5 krs 2o2n-joustinta.
                     Peukalo tulee mustalla, yhteensä kolmelle puikolle poimitaan 8s per puikko = 24s.
                     Peukalossa samat 14 + 5 krs.
                     That's it. Tai no siis, päätellään silmukat tietysti.

                     Jo Janakkalassa ihanat langat tekivät samaa työtään.
                     Siellä syntyivät nämä opossuminkarvalapaset.
                     Nämäkin ovat mallia molemminkätinen.
                     Ja samat silmukat, 48 aloitussilmukkaa jne...
                     Teen kavennukset aina kun vaan voin sädekavennuksena,
                     ettei tarvitse passata peukalokiilaa eri kohtaan.
                     Ei se vaikeaa ole, mutta laiska luistaa aina kun voi.
                     Lankana ohut Kauri.
                     Ihana lanka, josta lisää tietoa linkin takana.

           

                      Tein elämäni ensimmäisen Rikke-pipon.
                      Vai pitäisikö sen olla pipa, Tampereella nääs.
                      (vasta muutaman vuoden ikäisenä tamperelaisena jaksan innostua näistä)
                      Langaksi valitsin Katian Cashmere.
                      Tää nyt on vähän tylsää, mutta sekin on lopetettu.
                      Mutta ei se mitenkään tunnultaan kauheasti eronnut jostain pehmeästä merinosta.
                      Vähän olen viivästellyt tämän liki kaikkien päässä keikkuvan ihanuuden neulomista,
                      koska pelkäsin, että tämä viimeinenkin toivo saada mulle sopiva pipo pettää karvaasti.
                   

                      Hei se oli hyvä!
                      Ja se sopii mun lempikaulahuivin kanssa.
                      Vaikka sen kanssa nyt sopii melkein mikä vaan, se on tehty niin monesta eri langasta.
                      Kaikki nämä pikku jutut sopivat yhteen.
                      Se on minulta jo melkoinen maltin osoitus.
                      Olen malttanut edes hetken ajatella ennen aloittamista.
       
                     Still Light!

Norottelua

Silloin aikoinaan kun Noro-langat tulivat markkinoille, neuloin niitä niin
monissa väreissä, että jossain vaiheessa tuli olo, että tää näyttää niin norolta.
Mutta kun se langan materiaali on niin ylivertaisen ihana, että siihen on vaan himo!
Ratkaisuksi keksin sitten sovittaa värit sillain omalla kaavalla. Käsinkehrätty Noro, varsinkin Kyreon ja Silk Garden, on siitä hyvä, että kun se lanka on itsessään hieman vaihtelevaa paksuudeltaan, ja kierteisyys sellainen, että sen voi käsin katkaista niin, että neuloessa päät voi hyvin neuloa päällekäin ilman, että se näkyy valmiissa työssä.
Millään muulla langalla ei raitojen liukuvuus tule samanlaista ja sävytys on silkkaa säveltämisen riemua.
Nykyisin taitaa Noro olla niin out of season, ettei sitä juuri ole missään. Kyreonia mulla pitäisi olla jossain hallin uumenissa, mutta vaatii ihan oman projektinsa kaivaa se sieltä esille. Ehkä sitten joskus - joo.


                                       Valmistui se huivikin.

                                  
                                      Eikä siitä nyt pöllömpi tullut.

 Kyllä näitä värejä voi pitää. Ei jäänyt paljon jäljelle siitä pitkästä. Lapasiin ehkä.



                    Jostain kumman syystä mä rakastan laatikkopaitoja.
                                      Ne istuu mulle jotenkin.
                          Tässä harmaata norottelua boxiin pistettynä.

Tämä on tällainen
pikkuboxi,
varmuuden vuoksi vielä hieman viistettynä,
mahtuu pyllykin kyytiin.

Raidat on ihan selkeästi raitoja, mutta ei sitten kuitenkaan ihan selkeärajaisia, siinä on vaan jokin. 





                                 Ja sitten mun lempisävellys tätä nykyä:

Ja taas mä en ymmärrä näitä mun vehkeitä! Jostain syystä ainoa tallentunut kuva on nyt sitten tällainen.
Instagramissa (http://instagram.com/satamuuta) löytyy projektin alku, eli ne lankanyttyrät, sitten miten se lähti muotoutumaan ja sitten vielä kuva KOKONAISESTA.

Tässä on käytetty Noro SilkGardenLiteä ja harmaata kasmiria, jota mulla oli jäänyt muutama kerä. Se ei olisi yksin riittänyt mihinkään, paitsi pipoon, jota en siis halunnut. Ne langat vaan jotenkin halusivat tulla tällaiseksi ihanan pehmeäksi ja kotoisaksi takiksi. Mä vaan aloitin päässäni hailea aavistus jostain, mitä se voisi olla.
Ylhäältä alas-raglan, ainaoikein, kaksi kerrosta Noroa ja kaksi kasmiria vuorotellen.
Nappien tarinakin on juuri tälle räätälöity. Olin ostanut Kerästä erivärisiä päällystettyjä kookosnappeja ihan muut mielessä, mutta ne hävisivät jemmojen uumeniin, muuttivat huushollista toiseen, löytyivät, mutta hukkuivat taas. Kunnes löytyivät juuri oikean värisinä tähän takkiin.
Musta tää on ihana!

Hullun hommia

Olen siinä suhteessa perfektionisti, että jos jokin neulomus ei ole ihan just sitä, miltä se pään sisällä näytti, puran vaikka isonkin työn aika herkästi. Pitkä kokemus on opettanut, että on turha säilöä kaappiin kulman kurtistumisia aiheuttavia tekeleitä, joita ei sitten tule kuitenkaan koskaan pidettyä, eikä kenellekään tarjottua.
Mutta että neuloo suoraan työstä seuraavaan - no, sekin onnistuu

Sain muutama päivä sitten valmiiksi piiitkän kaulahuivin, ja aika leveänkin. Tarkoituksena oli saattaa purkkiin kertyneet Noron pätkät järjelliseen muotoon. Neuloin ja neuloin, ihan kivalta näytti, tulee mukavan pitkä.
Pitkähän siitä tuli. Liian pitkä. Kaksi kertaa kaulan ympäri ja kunnon solmu. No kaulassa se näytti niin kuin olisin hulauttanut traktorin renkaan kaulaan. Liian massiivinen ja liian raskaan näköinen. Heitin eteisen koppaan odottamaan jotain, no, jotain. Eikä nuo väritkään näytä yhtään paremmilta kuin silloin kun ne on Noro-projektista epäsopivina pätkäisty pois.
Kaveri oli tehnyt sukkalankojen jämistä itselleen kolmiohuivin ja ajattelin, että haa! - mä teen toisenlaisen noropätkähuivin, näyttäisköhän paremmalta, sais aika ison. Vai tekisikö pienen ja jättäisi osan pitkästä huivista jäljelle. Aloin sitten neuloa suoraan huivista, että nään sitten miten se vähenee ja etenee (ja suoraan sanottuna niiden pätkien purkaminen ja keriminen ei oikein huvittanut).

Tota - ei tuo nyt vieläkään mitenkään minun väriseltäni näytä, mutta ei auta kun tehdä valmiiksi ja ratkaista jälleen, ovatko värit tasapainottuneet kun koko homma on valmis. Hullun hommaa.

Purin muuten aamupuuhina myös osan pitkään kelvottomien kopassa uinuneesta Lemminkäisestä neulotun raidallisen tunikan. Hommaa ei yhtään helpota se, että olin pessyt sen kuudessa kympissä ja venytellyt reilusti, että saisin aikaan kulahtaneen vaikutelman.

Mitähän vielä purkaisi, tällä moodilla saan paljon lisää lankaa...ainakin yksi ainaoikein- Silkbloomtakki on ihan kuilun reunalla.