sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Hihasulkeiset


Minulla on niin pitkään narputtanut takaraivossa joku kummallinen ärsyttävä olio, että tarttis tehdä jotain noille juuttuneille hihoille, että kasasin oikein näkysälle nämä loukoistansa. Hihoja eri vaiheissaan. Joo.
Yksi jäi vielä kuvasta, unohtui.
Rupesin sitten hommiin. Arvatkaa aloitinko vanhimmasta? En tietenkään, se on roikkunut jo yli vuoden, kai se vähän vielä jaksaa. Aloitin nohevana siitä, joka on aloitettu viime viikolla.



Itse asiassa tuo vihreäkin valmistui jo. Siitä ei vaan ole vielä kuvaa. Hyvin menee. Harmaan päätin purkaa. Ja tuo sininen, hohhoijaa, se on se ylivuotinen.
Ja musta, se on luvattu tyttärelle noin toissajouluksi.

Yksi syy, miksi aloitin blogin oli se, että jos julkaisen täällä kaikki aloitetut, en kehtaa jättää niitä niin helposti vetelehtämään. 
Vaikka... minun tekisi mieli aloittaa...no ainakin vielä yksi Still Light (yhden vanutti sisko piloille ja toisen ihan minä itse, kolmannessa ei vaan lankavalinta osunut oikein nappiin)...Nurmilintu hamppulangasta...Reflected Lines...Okapi...Arvingen...ja muutamakin ihan omassa päässä muhiva. Että paras olisi hoidella nuo alta pois.

                                                          Valmis!


Tuo kaulus nyt vaan mietityttää, mitä enemmän sitä tuijotan, sitä enemmän se näyttää Babarin Corneliuksen korvilta.


Malli tuli hatusta ja lankoina oli kolme eri vahvuista: BC-garnin meleerattu Lucca, Malabrigon Lace (molemmat merinoa) ja yksi jota ei enää varmaan edes ole olemassa, BC-garnin Alpaca Flame, jossa on paksumpia ja sitten erittäin ohuita kohtia. Asettuivat mukavassti toisiinsa.
Puikot 6.
Ihanan pehmeä tästä tuli, ja just sellanen vähän iso ja lurttana. 
Ja tein sellaisen itselleni oudon asian, että kirjoitin jopa silmukkamäärät ja muut muistiin.

Teen nyt tässä välissä vaan sellasen lärpäkkeen. En edes tiedä sen nimeä. Se on sellainen suorakaitale, jonka pitkien sivujen alut ommellaan vähän matkaa yhteen ja sillain siihen muodostuu hiha-aukot ja se muu osa laskeutuu selkään. Semmoisia näkee nyt joka puolellla, ja täytyyhän mun kokeilla.
Aloitin sen eilen Kerän neuletapaamisessa, ja se on itse asiassa melkein valmis. Ja sitten Mies tarvitsee ranteenlämmittimet ja Poika uuden pipon. 

Mutta sitten jatkan hihoja ;)

3 kommenttia:

  1. Kätevästi hihanteko ohittuu purkamalla ;-) Eikun upeaa hihatyöskentelyä. Lupsakan näköinen takki. Mitäs jos kauluksen purkaisi, tekisi sileää (tai resoria) toisin päin, siis että ei taittuisi, vaan kapeampi kaistale ikäänkuin pystykaulus, mutta ei koko matkalle, ei "nappilistasta" lähtien, ehkä vähän pidemmälle reunaa alas kuin kuvassa oleva. Toinen idea: kaulus tuollainen isompi, mutta ohuemmalla langalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...niin siis jos tarkoitit, että epäilyttää tuo takin kaulus, vaikka ihan hyvän näköinenhän se on.

      Poista
    2. Ihan samoja ratoja mietin :), Täytyy nyt vielä katsastella päällä, jos se mukautuu. Halusin siitä jostain systä kapean, mutta voi olla, että teen vielä kunnon lurpan. Kokeilin muuten jo ensin sitä toisin päin, ei sekään ihan huono ollut.

      Poista