tiistai 27. tammikuuta 2015

Norottelua

Silloin aikoinaan kun Noro-langat tulivat markkinoille, neuloin niitä niin
monissa väreissä, että jossain vaiheessa tuli olo, että tää näyttää niin norolta.
Mutta kun se langan materiaali on niin ylivertaisen ihana, että siihen on vaan himo!
Ratkaisuksi keksin sitten sovittaa värit sillain omalla kaavalla. Käsinkehrätty Noro, varsinkin Kyreon ja Silk Garden, on siitä hyvä, että kun se lanka on itsessään hieman vaihtelevaa paksuudeltaan, ja kierteisyys sellainen, että sen voi käsin katkaista niin, että neuloessa päät voi hyvin neuloa päällekäin ilman, että se näkyy valmiissa työssä.
Millään muulla langalla ei raitojen liukuvuus tule samanlaista ja sävytys on silkkaa säveltämisen riemua.
Nykyisin taitaa Noro olla niin out of season, ettei sitä juuri ole missään. Kyreonia mulla pitäisi olla jossain hallin uumenissa, mutta vaatii ihan oman projektinsa kaivaa se sieltä esille. Ehkä sitten joskus - joo.



                                       Valmistui se huivikin.


                                  
                                      Eikä siitä nyt pöllömpi tullut.



 Kyllä näitä värejä voi pitää. Ei jäänyt paljon jäljelle siitä pitkästä. Lapasiin ehkä.



                    Jostain kumman syystä mä rakastan laatikkopaitoja.
                                      Ne istuu mulle jotenkin.
                          Tässä harmaata norottelua boxiin pistettynä.





Tämä on tällainen
pikkuboxi,
varmuuden vuoksi vielä hieman viistettynä,
mahtuu pyllykin kyytiin.


Raidat on ihan selkeästi raitoja, mutta ei sitten kuitenkaan ihan selkeärajaisia, siinä on vaan jokin. 






                                 Ja sitten mun lempisävellys tätä nykyä:



Ja taas mä en ymmärrä näitä mun vehkeitä! Jostain syystä ainoa tallentunut kuva on nyt sitten tällainen.
Instagramissa (http://instagram.com/satamuuta) löytyy projektin alku, eli ne lankanyttyrät, sitten miten se lähti muotoutumaan ja sitten vielä kuva KOKONAISESTA.


Tässä on käytetty Noro SilkGardenLiteä ja harmaata kasmiria, jota mulla oli jäänyt muutama kerä. Se ei olisi yksin riittänyt mihinkään, paitsi pipoon, jota en siis halunnut. Ne langat vaan jotenkin halusivat tulla tällaiseksi ihanan pehmeäksi ja kotoisaksi takiksi. Mä vaan aloitin päässäni hailea aavistus jostain, mitä se voisi olla.
Ylhäältä alas-raglan, ainaoikein, kaksi kerrosta Noroa ja kaksi kasmiria vuorotellen.
Nappien tarinakin on juuri tälle räätälöity. Olin ostanut Kerästä erivärisiä päällystettyjä kookosnappeja ihan muut mielessä, mutta ne hävisivät jemmojen uumeniin, muuttivat huushollista toiseen, löytyivät, mutta hukkuivat taas. Kunnes löytyivät juuri oikean värisinä tähän takkiin.
Musta tää on ihana!


4 kommenttia:

  1. Kiva tuo raitalaatikko. Tän lempisävellyksen kun on nähnyt, juuri niin sopiva, kaunis. Napit just eikä melkein. Ainaoikea vähän löyästi on aika jännä, miten väriraidat näkyvät.

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Psst! Salaisuus on ihan hillittömän räävitön prässäys ja venytys höyryraudalla. Auts!

    VastaaPoista
  3. Kauniita ovat! Missä Norossa on noin harmoninen väriskaala? Yleensähän Noro pakkosyöttää jotain kirskuvaa vihreää kerässä kuin kerässä... :-)

    VastaaPoista
  4. Joo, Noro tarjoilee todella yllätyksiä, mutta mulla on tapana pätkäistä epäsopiva pois välistä, katkaisen sen käsin vetämällä, jolloin päät jäävät ohennetuiksi ja ne on hyvä jatkaa neulomalla ne vaan päällekkäin. Mulla oli vuosien varastot näitä nyttysiä ja sitten mä skaalasin ne sopiviksi. Olen harrastanut jopa vaihtareita noiden harmaiden kanssa :D
    (kiitos Liisalle, joka ei tykännyt niistä)

    VastaaPoista